Tour de Helsinki 31.8 – Maantiekauden huipennus

Sää oli tällä kertaa suosiollinen jo perinteeksi muodostuneelle Suomen suurimmalle kuntoajolle Tour de Helsingille. Kuntoajon yhteydessä ajettiin jo toisen kerran erikseen kilpasarja, jotta lisenssikuskien ja kuntoilijoiden ryhmät eivät sekoittuisi. Tämä muutos on osoittautunut hyväksi uudistukseksi, sillä vähemmän ryhmässä ajaneet kovakuntoiset kuntoilijat ovat muutamina aikaisempina vuosina johtaneet hieman levottomaan ajoon pääjoukossa ja kolaririski on ollut melkoinen.

Kilpasarjan lähtökarsinaan oli ilmoittautunut reilusti yli 100 kilpailijaa, sisältäen Suomen huippujoukkueet. Lisäksi Latviasta, Virosta ja Venäjältä oli tullut kovatasoisia joukkueita, joten ACT:n pojat ennakoivat vauhdikasta kilpailua. ACT:n kilpatiimistä Tuukka joutui jäämään valitettavasti starttiviivalta pois ollessaan flunssan kourissa. Ensimmäiseen riviin ryhmittäytyi kuitenkin ennakkoluulottomasti Juha ja Risto.

Risto valmiina raatelevaan koitokseen. Kuva: Jari Birling

Järjestelyt olivat Suomen mittapuun mukaan näyttävät. Kuva: Esko Lius

Juha starttasi saattoajoon eturivistä. Kuva: Esko Lius

Saattoajossa madeltiin Espooseen saakka. Kuva: Ilse C. Holm

Reilun puolen tunnin mateluvauhtinen saattoajo Espooseen saakka saatiin ajettua ja vapaan vauhdin alettua, vauhti oli ennakoidun mukainen. Vauhtimittari pysyi tukevasti n. 50 km/h tuntumassa.

Ennakkoon Risto ja Juha tiesivät hyvin kilpailun käsikirjoituksen; alussa hirmuista kyytiä, Bodomin ja Velskolan mäkinen osuus vielä kovempaa. Velskolasta olisi selvittävä pääjoukon hirmuisessa kyydissä, sillä paluuta pääjoukkoon ei olisi tiedossa jos Velskolassa putoaa.

Moni lisenssikuski tippuikin porukasta jo Velskolassa ja Ristokin totesi, ettei ole iskussa sairastelujen jälkeen ja jätti leikin kesken. Kovan luokan Latvialaistiimin Alpha Balticin hyvin massiiviset reidet omistanut kaveri näytti myös olevan tiukilla, sillä n. 50 % Velskolan osuudesta kaksi joukkuekaveria työnsi häntä, jotta kirimiehen näköinen jässikkä pysyisi kyydissä.

Lepsämän liepeillä mentiin suuren maailman tyyliin koko tien leveydeltä. Kuva: Suberpolkijat

Etuoikealta vastaan puhaltanut tuuli aiheutti sen, että paikkapaikoin koko pääjoukko ryhmittäytyi vastaantulijoiden kaistalle, mutta järjestäjän hienosti pysäyttämät vastaan tulleet autot kierrettiin oman kaistan kautta ilman vaaratilanteita. Reitin kääntyessä kohti etelää, pääjoukko alkoi pysyä hienosti omalla kaistallaan.

Vahva viiden miehen irto-otto meni maaliin ja Nikkilän liepeillä irtaantui myös iso väliporukka. Juha piilotteli koko päivän pääjoukon hirmuisessa vauhdissa ja selvisi maaliin pääjoukossa. Pääjoukon vapaan vauhdin keskinopeus oli yli 43 km/h. Ajo oli oikein siistiä ja pääjoukossa ei sattunut kolareita.

Antti hurjasteli kuntosarjan pääjoukossa maaliin. Kuva: Suberpolkijat

Elina oli asettanut itselleen hieman utopiselta tuntuvan n. 4 h tavoiteajan. Koska tavoite oli sanottu muillekin ääneen, niin se muistui hyvin mieleen matkan varrella.

Jo saattoajossa hän huomasi, että oli asettunut lähdössä liian taakse ja oli alettava etsimään paikkaa edestäpäin. Saattoautojen lähdettyä pois alkoi vauhti nopeasti nousemaan ja matkan yhdet tiukimmista kilometreistä alkoivat. Velskolanmäkien kohdalla Elina joutui tiputtamaan vauhtia tiedostaen että kohta tulisi porukkaa ohitse.

Mäkien jälkeen Elina lyöttäytyi ryhmään, jossa oli noin parikymmentä kuljettajaa. Edessäpäin oli toinen pienempi ryhmä ja se päätettiin ajaa kiinni että saataisiin kasaan suurempi joukko. Tuuli oli vastainen ja vetohaluisia löytyi vain muutama ja organisoitua vetoa ei saatu aikaiseksi. Aikatavoite alkoi tässä vaiheessa tuntumaan vain toiveajattelulta, vauhti oli selvästi liian hidasta. Tämän vuoksi joukko kasvoi vielä isommaksi takana olevien ryhmien ottaessa heidät kiinni. Lepsämän kohdalla näkyi edellä ajava vauhdikkaampi ryhmä, joka kiri eroa Elinan ryhmään. Tähän ryhmään pääsemiseksi ei vielä kuitenkaan ollut riittävästi paukkuja Velskolan mäissä.

Onneksi vauhti alkoi selvästi nousemaan Paippisten kohdalla tuulen kääntyessä vähitellen myötäiseksi. Ryhmän koko oli matkan aikana kasvanut varmaan jo paljon yli sadan hengen kokoiseksi. Tavoitteena olisi pysyä koko ajan kärjen tuntumassa, sillä ajo tuntui paljon turvallisemmalta siellä.

Tehot pysyivät tasaisena ja ajaminen tuntui tässä vaiheessa keveältä. Kuninkaanmäki meni ylös suhteellisen helposti suurempia repimättä. Muutaman hengen joukko yritti pientä irtiottoa mäen jälkeen, mutta se ajettiin nopeasti kiinni. Vauhti alkoi nyt selvästi nousta ja Viikin kohdalla alkoi olemaan jo loppukirin tuntua. Vauhdissa pysyminen onnistui hyvin, mutta ajo alkoi tuntumaan jo aika holtittomalta ja ahtaalta. Elinan mielessä kävi että pääseeköhän sitä ehjänä maaliin saakka. Ennen velodromia joutuikin sitten hieman hölläämään, ettei viimeisillä metreillä tulisi turhaa haaveria.

Maaliin tultaessa oli iloinen yllätys huomata että loppuaika ei loppujen lopuksi jäänyt tavoitellusta kauas. Elinan loppuaika oli 4:03:41.

Janne lähti ajamaan neljättään Tour de Helsinkiä. Lähtöpaikka oli valittu kilparyhmän takaa. Väenpaljouden vuoksi aivan etuauton puskuriin ei päässyt kiinni, mutta varsin lähelle kuitenkin. Vierestä starttasivat itsensä liikkeelle myös Elina ja Christian. Etukäteen päänvaivaa Jannelle tuotti pitkä saattoajo ja siitä selviäminen varsinaisen kilvanajon pariin. Saattoajo olikin juuri niin kiusallisen hidas kun Janne aavistelikin ja tarkkana sai olla yllättävien vauhdin hidastumisten kanssa. Etuauton kadotessa näkyvistä oli taktiikka selvä, ohitettava on enemmän kuin päästettävä muita itsensä ohi. Mäkinen alku näyttikin hyydyttävän monia ajajia ja vapaan vauhdin ensimmäiset kymmenet kilometrit mentiinkin varsin lujaa. Kokonaismatkaa kun oli taitettu n. 30km ja mäet kiivetty niin kovaa kuin pääsi, niin Janne otti paikkansa isossa ryhmässä. Alkuun olikin vaikeuksia arvioida millaisella vauhdilla iso joukko etenee ja välillä ajettiin ihmeen hiljaa.

Iso ryhmä eteni varsin siististi ajaen kohti Sipoota ja mukaan poimittiin edellä ajaneita väsähtäneitä  ajajia. Janne alkoi hakea paikkaa hieman edempää lähestyttäessä Kuninkaanmäkeä. Viimeinen kovempi nousu meni hyvin ja olihan paikalle saapuneet myös ACT:n kannatusjoukkoja. Kuninkaanmäen jälkeen vauhti ryhmässä kasvoi entisestään ja loppumatka maaliin mentiinkin varsin kovaa.

Jannen matkaan ei suurempaa draamaa mahtunut tällä kertaa. Ajo oli varsin helpon tuntuista ensimmäistä 30km lukuun ottamatta. Loppuaika 4:04 toi parannusta entiseen ennätykseen n. 26 minuutin verran, johon voi olla tyytyväinen. Parannettavaa jäi ja tavoitteena ensi vuodelle on alittaa neljä tuntia.

Christian oli aikaisemmin kaudella miettinyt, että ei ehkä osallistuisi Tour de Helsinkiin tänä vuonna. Koska ACT -kuskeja oli mukava määrä osallistumassa tähän tapahtumaan, niin hän ajatteli että jos sittenkin asettuisi starttiviivalle.

Christian oli jo saavuttanut aikaisemmin kesällä itselleen asettamansa tavoitteet, joten hän ajatteli että nyt oli kyse ihan hupi ajelusta. Kisa lähti Christianin osalta rauhallisesti liikkeelle ja hän otti saattoajon rennosti vaikka monella näytti olevan jo tässä vaiheessa kiire kohti kärkeä.

Vapaavauhdin alkaessa Christian alkoi sitten polkemaan vähän totisemmin ja nopeasti hän pääsikin ohittelemaan kuskeja jotka eivät pysyneet vauhdissa mukana. Mäet ovat aina olleet Christianin mieleen ja Velskolan mäissä oli hauska koittaa mikä oli mäkikunto. Hyvinhän se pyörä ylämäkeen kulki ja muita pyöräilijöitä jäi mukavasti taakse. Pieni yllätysmomentti koitti kuin yhden nyppylän päällä olikin muutama kuski nurin mutta onneksi Christian ja muut takaa tulleet pääsivät turvallisesti paikasta ohi.

Velskolan jälkeen muodostui polkijaryhmä johon Christiankin liittyi. Ryhmän vauhti oli alussa aika rauhallista ja ajelu menikin vähän sunnuntaiajeluksi mutta loppua kohden ryhmän vauhti kiihtyi hieman.

Christianin ryhmän vauhdikasta menoa. Kuva: Suberpolkijat

Kun matkaa maaliin oli noin 10 km, tapahtui Christianin edessä aika hurjan näköinen kaatuminen noin 40 km/h vauhdissa. Turvaväliä oli kuitenkin niin, että Christian itse ei tähän kolariin joutunut. Näkymä kuitenkin muistutti mieleen Christianin omasta vuoden 2009 kolarista joka myös tapahtui lähellä maalia joten tämän jälkeen hän hiljensi oleellisesti vauhtia. Loppumatka Velodromille sujuikin sitten pienemmän noin 4-5 hengen ryhmässä suhteellisen rauhallista vauhtia.

Loppuaika painui vähän päälle neljän tunnin mutta tämä ei pahemmin haitannut ja Christian olikin ihan tyytyväinen tapahtumaan. Vaikka matkan varrelle osuikin muutamia stressitilanteita, niin kokonaisuutena Tour de Helsinki oli mukava paikka päättää kausi fillaritapahtumien osalta.

Katri lähti ensimmäiseen Tour de Helsinkiin melko jännittyneissä tunnelmissa, sillä hän oli kuullut kisasta yhtä ja toista, hyvää ja huonoa. Viime hetken vinkin muilta tiimin osanottajilta (Tommi, Risto ja Juha) olivat hyviä ja "kullanarvoisiksi" osoittautuivat vinkit tuulensuunnasta ja siitä miten ryhmään kannattaisi sen johdosta sijoittua sekä muistutus siitä, että viimeisten kilometrien kohdalla pää kannattaa muistaa pitää kylmänä ja keskittyä vaan vielä ajoon.

Katri lähti matkaan hieman 30km/h -nopeusryhmän edellä, jälkeenpäin ajatellen olisi ehkä pitänyt lähteä rohkeasti edempää liikkeelle. Lähtö sujui rauhallisesti, Katrsi osasi ennakoida nykivää menoa ja saattoajo sujuikin ilman yllätyksiä. Vapaan vauhdin alkaessa Katri yriti vain olla tarkkana ja etsiä edestä hyvän menijän, jonka perään lyöttäytyä (ja löytyihän niitä!). Velskolan mäkiä Katri hieman pelkäsin, mutta koska alussa adrenaliini taisi virrata kunnolla, mäet menivät yllättävän hyvin ja Katri sai hieman paranneltua lähdön huonoa sijoittautumista.

Velskolassa tuli yksi vakavampi läheltä piti -tilanne, jarrut kirskuivat usealla, mutta pahemmilta kontakteilta ja kaatumisilta vältyttiin. Vastaavanlaisia "pelästyksiä" tuli matkalle melko monia. Muuten matka sujui joutuisasti ja hyvässä ryhmässä.

Katrin ryhmän menoa. Kuva: Suberpolkijat

Katri oli varautunut kirjavaan pyöräilijäjoukkoon eikä hän viitsinyt pienistä stressata, vaikka ajoittain hyvinkin sekavat ajolinjat joillain kuskeilla hieman ottivat Katria päähän. Taisi olla noin 80km:n kohdalla, kun suoralla tien pätkällä tuli pahannäköinen kasa suoraan Katrin eteen ja hän väisti sitä ojaan ja kuin ihmeen kaupalla Katri pysyi pystyssä, ei muuta kuin takaisin ajoon!

Ajo tuntui hyvältä, hieman jonkinlaista imeytymishäikkää oli urheilujuoman kanssa, mutta Katri ei antanut sen häiritä eikä se yltynytkään liian pahaksi. Omaksi tavoitteeksi Katri oli asettanut 4.30 alittamisen ja se onnistuikin muutamilla minuuteilla. Katri oli ajoonsa tyytyväinen sekä kaikenkaikkiaan myös itse tapahtumaan! Katri aikoo lähteä mukaan myös ensi vuonna ja sitten onkin jo kovempi tavoite! ;)

Tommille startti oli Tourilla neljäs, mutta tällä kertaa muutoksen toi oranssi viiri takahaarukkaan kiinnitettynä. Nopeusryhmän vetäjäksi Tommi oli lupautunut jo heinäkuussa, jotta muut ACT-kuskit saattoivat keskittyä omaan suoritukseensa täyspainoisesti. Veravetäjän roolissa olleelle Tommille oli sovittu lauantai-illan vetäjäpalaverissa startti 30km/h-ryhmän mukana, jos minkään muun ryhmän vetäjä ei sairastu viime metreillä. Koska kaikki vetäjät olivat terveenä viivalla, niin noin puoli tuntia ennen starttia Tommi ryhmittäytyi 30km/h-ryhmään sen päävetäjien Jari Kulmalan ja Erno Kainulaisen kanssa.

30km/h-ryhmä starttasi matkaan ensimmäisenä johdettuna nopeusryhmänä noin nelisen minuuttia lähtölaukauksen jälkeen. Saattoajon jälkeen ryhmä imaisi nopeasti pari hitaampaa ryhmää ennen Velskolantielle kääntymistä. Velskolantien jälkeen ryhmän pituus oli n. 300...400 metriä, joten kuskeja oli aika määrä kyydissä - ehkä sitä vielä helpotti Jarin ja Ernon tasainen veto. Tämän jälkeen muut edessä näkyneet ryhmät katosivat horisonttiin. Tommi tyytyi katselemaan menoa jonon toisena, kun tien vaihteleva kunto ei sallinut kolmijonoa ja parijono oli muutenkin parempi ratkaisu näin isolle letkalle.

Tommi oli vetämässä 30 km/h nopeusryhmää. Kuva: Suberpolkijat

Hieman ennen Lepsämän taukopistettä Tommi bongasi tien laidasta ambulanssin ja salanimellä
ajaneen ACT:n naiskuskin. Nopealla vilkaisulla kävi ilmi, että hän oli jäänyt auttamaan jotakin itsensä loukannutta. "Hyvä, että muista pidetään huolta ja tilanne hallinnassa", Tommi tuumasi ohi porhaltaessaan. Muutaman kilometrin päässä insidentistä tuli lisätietoa ja rinnalle ilmestynyt naiskuski kertoi olleensa mukana täysin yllättäen tulleessa kasassa, mutta onneksi selvinneensä vähin vaurioin.

Seuraavat 50km menikin sitten vastatuuleen polkiessa ja ensimmäistä taukoa odotellessa. Kun taukopaikalle tultiin hieman etuajassa, niin viiden minuutin tauko venytettiin kahdeksaan minuuttiin, jotta jokainen ehti varmasti tankata. Tässä vaiheessa noin 1/3 ryhmästä katsoi parhaakseen jatkaa matkaa pysähtymättä. Ennen kuin lähdettiin liikkeelle, Tommi muistutteli parijonon tärkeydestä - tässä vaiheessa ja väsyneenä on helppo tehdä pieni virhe, joka porukassa voi johtaa harmillisiin kolarointeihin. Toinen tauko pidettiin Tommi suosikkikauppalla Palménilla ja kahden minuutin pituisena. Hyvävoimainen naiskuski oli indikoinut ennen stoppia, että matka jatkuu ilman taukoa. Moni muukin oli ilmeisesti tuuminut samaa ja noin puolet silloisesta 30:n nopeusryhmästä jätti tämän viimeisen taukomahdollisuuden väliin.

Tauon jälkeen Tommi siirtyi porukan viimeiseksi tsemppaamaan, jotta kaikki ryhmäläiset pääsevät tavoiteajassa maaliin. Mitään katastrofaalisia uupumia ei tullut loppukilometrien aikana. Onneksi myös tuuli oli kääntynyt myötäiseksi ja kun ajonopeutta kevennettiin Jarin laatiman tarkan suunnitelman mukaan, niin kaikki ennättivät tavoiteajassa maaliin; Erno ensimmäisenä sijaluvulla 900, Tommi viimeisenä sijaluvulla 966 ja 8 sekuntia ennen luvattua maaliintuloaikaa. Maalissa vetoryhmässä olleet kiittelivät tasaista vetoa ja olivat onnellisia omista suorituksistaan.

Tulokset:

http://live.ultimate.dk/desktop/front/index.php?eventid=2422

Juha ajoi ACT:n seuraennätyksen 3:33:26, Antti 3:55:45, Elina 4:03:41, Janne 4:04:08, Christian 4:05:07, Katri 4:24:49, Jussi 4:35:40, Tuomas 4:37:03 ja ryhmän vetäjänä toiminut Tommi 4:50:52. Lisäksi ACT:n jäseniä oli talkootöissä liikenteenohjauksessa, naapuriseurojen yhteistyön tiimoilta. ACT:n mukavaa menestystä tuonut maantiekausi saatiin paketoitua onnistuneesti ja kauttaaltaan maantiepyörät kulkivat edellisiä kesiä vauhdikkaammin. Suurimmalla osalla kuskeista oli talveksi, kevääksi ja kesäksi Petri K. Leppäsen ja Olli Kosken laatimat harjoitusohjelmat.

ACT:n kuskeilla on edessä hieman kevyempi ja rennompi harjoittelujakso, ennen kuin valmistautuminen kesän 2015 koitoksiin pyörähtää käyntiin todenteolla. Kilpailurintamalla jotakin kuskeja saatetaan nähdä vielä CX –kisoissa. Ainakin Juha on muistanut omistavansa crossikalustoa ja lupautunut käydä kokeilemassa minkälainen laji CX on kisamielessä, hyvää reeniä hakien.