Jämi MTB 2.8.2014

850 maastopyöräilyn ystävää oli kokoontunut Jämijärven  lentokentän tapahtumakeskukseen, jossa järjestettiin nyt kolmannen kerran Jämi84-MTB maastopyöräilytapahtuma. Aikuisille oli matkavaihtoehtoina täysi 84km koitos ja puolikas 42km.  Lapsille puolestaan  minimaraton 23km. Tapahtuma oli osana Jämi147-Craft triplaa, johon kuuluu talven Jämi42 hiihto, Jämi84-MTB maastopyöräily ja syksyllä juostava Jäm21-XC maastojuoksu. Lauhan talven vuoksi hiihto jouduttiin tänä vuonna perumaan, joten tripla kutistui kahteen tapahtumaan.

Tapahtumakeskuksessa riitti vilinää

Aurinkoinen sää ja n. +25 asteeseen kiivennyt elohopea helli pyöräilykansaa. Päämatkan lähtijät oli jaettu neljään lähtöryhmään edellisvuoden aikojen perusteella sekä pitkin kesää olleiden maastokisojen aikarajojen mukaan

Lähtö kiitotien päästä on vaikuttava näky

Startti tapahtui Jämin lentokentän kiitotien päästä, joten tilaa oli varsin mukavasti. Tästäkin huolimatta ensimmäisen lähtöryhmän peräpäässä syntyi ehkä pyöräilyhistorian nopein kasa kun muutama kilpailija osui toisiinsa ja otti kontaktia lentokoneiden laskeutumispinnan kanssa. Kisan alku oli hyvin helppoa tasamaata n. 23km asti. Reitti kulki tuossa kohdin ohi tapahtumakeskuksen, joten yleisöllä oli hyvät katselupaikat kun pyöräilijät suuntasivat vaativimpien harjumaastojen kimppuun.

Teknisesti helpohkolla reitillä löytyi mukavasti vaihtelevaa polkua

Hieman ennen täyden matkan puoliväliä kilpailu kulki vauhdikkaiden hiekkateiden saattelemana kohti jyrkempiä maastoja sisältäen mm. raatelevan nousun Vatulanharjun päälle. Puolen välin jälkeen vauhti jälleen kasvoi neulaspohjaisella single track -uralla ajaessa ja lisää maalaisteitä niellessä. Kannustusjoukkoja oli saapunut hienosti tilojensa edustoille ja lehmänkellojen säestämänä jokainen sai varmasti lisää voimaa ajoonsa. Olipa jotkut laittaneet tielle sadetuslaitteenkin, jonka vilvoittava vesi auttoi jaksamaan. Viimeiseen kymmeneen kilometriin mahtui kaksi tiukkaa nousua.

Kilpailun kärki vielä sulassa sovussa

Kilpailun ennakkosuosikin viittaa kantoi ehkä tämän hetken kuumin suomalaisnimi Medilaser-Specializedin Jukka Vastaranta haastajinaan nuori Sasu Halme ja nippu kovia virolaispolkijoita. Kilpailussa oli paljon maantiepyöräilystä tuttuja elementtejä pitkien tieosuuksien vuoksi, joten kärki teki tiiviisti töitä joukkueina mm. vetovuorojen osalta.

 

Lopussa vahvin oli viime vuoden tapaan  ykköseksi ajanut virolainen Amps-Extreme Sportsia edustava  Alges Maasikmets, joka pysäytti digitaalit aikaan 2:46:28. 47-vuotias Atlantan olympialaisissakin ajanut konkari jätti nuoren Team Medilaserin Sasu Halmeen parin metrin päähän. Kolmanneksi ajoi n. 12 sekuntia kärjelle jäänyt pettynyt Jukka Vastaranta. Kärjen ajat painuivat hieman viime vuodesta reitin ollessa pehmeämmässä kunnossa. Naisten täyden matkan voitti Lahden Pyöräilijöiden Susanna Laurila. Kakkoseksi ajoi Squeezy Teamin Sini Alusniemi ja kolmas oli Medilaser-Specializedin Sonja Kallio.

Tulokset: http://www.jami147.fi/images/jami84_2014/84_tulokset_2014.pdf

Ykkönen on ykkönen. Maasikmets nostaa käden ilmaan voiton merkiksi

ACT lähti Jämille kolmen jäsenen voimin. Janne oli mukana toista kertaa ja maantiellä ajavat  Tommi sekä Maija ensimmäistä kertaa. Jannen ja Tommin matkaksi oli valittu 84km ja Maija lähti haastamaan muita naisia 42km matkalle. Liikkeelle oli lähdetty jo edellisenä päivänä ja majoituspaikkana toimi Ikaalisten kylpylä.

Janne lähti matkaan ensimmäisessä lähtöryhmässä viime vuoden Jämin ajan perusteella. Ajatuksissa oli välttää edellisvuoden hyytyminen n. 10km ennen maalia, joten matkaan ei lähdetty täydellä kaasulla, olihan kilometrejä edessä riittämiin.

Ensimmäiset helpot 23km sujui lähinnä sopivan vauhtista ryhmää hakien. Tullessa Jämille toistamiseen olikin vuorossa ensimmäinen todella jyrkkä mäki, joka tuotti yllättävää tuskaa. Omaa lähtöään odotteleva Maija vilkutteli iloisesti mäen alla tietämättä vielä mitä edessä odottaa.

Mäkien nousut alkoi sujua paremmin kisan edetessä. Huoltopisteitä oli ripoteltu matkalle n. 10km välein ja innokkaita vapaaehtoisia oli paljon kaikilla pisteillä jakamassa juomaa suoraan lennosta ohi ajaville kilpailijoille. Ennalta laadittua taktiikkaa noudattaen Janne pysähtyi n. 44km kohdalla täyttämään juomareppua, ettei neste pääsisi loppumaan missään vaiheessa raskasta kilpailua.

Janne tarkkailee menoa taempana

Matkaan mahtui monenlaista olotilaa, välillä jaksoi ja välillä ei. N. 8km ennen maalia helpohkolla polulla harjun päällä ajettaessa jäi Jannelta huomaamatta sahattu kannon pätkä tai vastaava yllätys. Pyörä pysähtyi kuin seinään ajajan jatkaessa matkaa. Mies takaisin pyörän päälle ja matka jatkui verta vuotavan osumia saaneen säären kanssa kohti maalia. Pariin viimeiseen nousuun riitti vielä voimia ja näin Janne ajoi maaliin ajassa 3:34:44 sijoituksen ollessa 74. Viime vuoden aikaa Janne sai parannettua raskaammalla reitillä n. 7min. Kypärän sisällä pyörinyt ajatus 3:30 alittamisesta jäi odottamaan tulevia vuosia.

Tommi oli miettinyt Jämille osallistumista viime vuonna, mutta silloin jäi lähtemättä. Tänä vuonna sunnuntaille osuneet sukujuhlat estivät osallistumisen Porvoon kuntoajoon ja pakottivat etsimään lauantaille tekemistä. Jämi84 osui tähän tarpeeseen juuri nappiin. Päätöstä helpotti se, että järjestäjät olivat suositelleet pyöräksi jäykkäperää, joka Tommilta löytyi sopivasti.

Koska Tommilta ei ollut meriittejä maastopuolelta, niin paikka löytyi kakkoslähdöstä, joka sinkautettiin matkaan viisi minuuttia ensimmäisen ryhmän jälkeen. Myös toinen ryhmä starttasi kovaa ja Tommi haki paikkansa kärkikastista. Ensimmäinen tunti meni pääjoukon mukana kunnes nopeimmat karkasivat Tommilta kirimaalin kohdilla, koska vaatimaton 28km/h keskari oli nopeimmille maastokuskeille selvästi liian alhainen, kun taas Tommi puuskutti punaisena. Jäljelle jäi sopiva porukka jossa vauhti maistui aina 44km huoltopisteelle asti, johon tuli lyhyt stoppi vesipullon täyttöä varten.

Tommi vaanii Kaupin Kanuunan perässä

Seuraavat 30 kilometriä Tommilla meni yksin tempoessa kun poluilla ei ollut sopivan vauhtista seuraa ja maantiekuskina Tommi karkasi heti omille teilleen hiekkatieosuuden alettua. Keli oli sen verran kuuma ja kuski janoinen, että 64km pisteeltä tarttui vielä litra lisää vettä mukaan. Tommi näki Maijan 74/34km huoltopisteellä ja vaihtoi pari sanaa hänen kanssaan. Janne oli varoitellut sippaamisesta viimeisen kympin aikana ja siitä muodostuikin pieni henkien taisto Tommille kun yksi kramppikin osui vasempaan etureiteen. Kaikesta huolimatta Tommi sinnitteli maaliin vain todetakseen, että Jämin konkari  Janne oli tykittänyt reitin 2:22 nopeammassa ajassa. Tommille loppusijoitukseksi muodostui 77  ja oman lähdön kuskeista Tommi oli ehkä parinkymmenen nopeimman sakissa, joten selkiä tuli enemmän vastaan kuin mitä meni ohi.

Päällimmäisenä Jämistä jäi Tommille mieleen erinomaiset huoltopisteet sekä parhaiten koskaan merkitty reitti. Ainoa miinus oli maantiekisoista tutun aurinkokannen puuttuminen, koska Tommin olisi tehnyt välillä mieli huilata.

Maija osallistui Jämillä puolimatkalle, jossa ajettiin noin 42 kilometrin pituinen rata. Ensimmäiseen maastokisailuun lähteminen jännitti, mutta onneksi järjestäjän sivuilla kerrottiin, ettei reitti ole tekninen.

Maija lähti liikkeelle oman lähtönsä kärkipuoliskossa ja roikkui tunnin verran vauhdikkaassa kyydissä, kunnes se alkoi käydä liian kovaksi. Loppumatka menikin maisemista nauttien ja ohittajien selkiä katsellen.

Maija antaa kyytiä Jämin hienoille harjumaisemille

Maija sijoittui puolimatkalla naisten sarjassa yhdeksänneksitoista ajalla 2:20:33. Kilpailun voittoon ajoi Mari Honkanen Jyväskylän Pyöräilyseurasta.  Ensimmäiseksi (ja viimeiseksikö?) maastokisailuksi sijoitus siedettävä, kilpailun keskikastia. Halua mennä kovempaa olisi ollut, mutta kroppa ei valitettavasti ollut samaa mieltä.

Kilpailun jälkeen oli edessä paluu Ikaalisten kylpylään, jossa vesialtaat vilvoittivat uupuneita kilpailijoita. ACT:n kolmikko nautti palauttavat pizzat ja muutamia virvokkeita, joilla huuhdeltiin ruoat alas. Yhdessä totesimme kilpailun järjestelyjen onnistuneen todella hienosti, reitti oli merkattu hyvin ja erilaisilla kylteillä kerrottiin, mitä edessä odottaa. Huoltopisteiden palvelu keräsi myös kiitoksia. Väsymys alkoi painaa aikaisin, joten unille ja sunnuntaina auton keula kohti Etelä-Suomea.

Paluumatkalla Maijan maastofillari tippui Tampereen motarille kun kuljetustelineen kumikiinnike katosi taivaan tuuliin. Onni onnettomuudessa oli se, että mitään henkilövahinkoja ei syntynyt ja Maija sai ylimääräisen huoltokäynnin ansiosta kaipaamansa paremman satulan sekä kapeamman stongan.