Kevätleiri Gran Canarialla 2016

6.3.2016 koko talviharjoituskauden odotetuin päivä oli vihdoin koittanut, ja Norwegianin lento kuljetti osan Aviapolis Cycling Teamin leiriläisistä kohti Gran Canarian aurinkoa. Saaren takuuvarmasta pyöräilykelistä saapuivat ensimmäisinä nauttimaan Teemu ja Michaela, ja myöhemmin seuraan liittyivät ACT:n väreissä myös Arjo, Maija sekä Tommi. 

Aamut alkoivat Teemun ja Michaelan osalta drinksuilla Piscina Municipal de San Fernandon altailla.

Saaren ehkä kaunein nousu on hieman alle 10km pitkä Tauro Pass, jonka huipulla pääsee maistamaan maailman parhaita appelsiinilohkoja kaverusten pakettiautosta käsin toimivasta kioskista. Allekirjoittanut ei tiedä ovatko appelsiinit todella maailman parhaita, vai vaikuttaako niiden makuun kenties takana komeileva Tauro Pass ja helpotus sen voittamisesta.

Tauro Pass on maisemien ihailun lisäksi otollinen paikka esim FTP -testin suorittamiseen =)

Leirin aikana käytiin myös kahteen otteeseen valloittamassa saaren korkein huippu Pico de las Nieves, joka kaikessa komeudessaan kohoaa 1950m. korkeuteen. Armeijan vartioimana paikkana ja turistinähtävyytenäkin tunnettu Pozo de las Nieves on erittäin kaunis päätepysäkki. Ja kunhan kelit ovat otolliset, viereisen saaren Teneriffan korkein huippu Teide näkyy, sekä pohjoiseen päin tieltä GC-130 voi ihailla pilvien vyörymistä vuoriston yli alas laaksoon.

Irtohihoja tai -lahkeita ei tarvittu leirin aikana muutoin kuin Picolta alas laskeutuessa.

Gran Canaria tarjoaa myös mahdollisuuden paljon muuhun kuin pyöräilyyn, ja esimerkiksi Arjo kävi pariin otteeseen tutustumassa vuorten polkuihin juoksun merkeissä. Myös triathlonisteille treeniolosuhteet ovat Maspalomaksessa mitä mainioimmat, sillä paikallisessa maauimalassa on aamuauringossa mukava aloittaa päivä uimalla, saaren kauniista pyöräilyreiteistä puhumattakaan. Juoksutreenejä voi tehdä niin poluilla, puistossa kuin paikallisella juoksuradallakin. Samaan aikaan saarella oli harjoittelemassa huipputriathlonisti Kaisa Lehtonen, jonka valmentajan kanssa vaihdettiin muutama sananen. Kaisa tosin itse keskittyi tuolloin tykittämään Sorian nousua ylös niin vauhdilla, ettei ehditty edes tsemppejä hänelle huikata. 

Arjo kuvattuna reitin varrelta Rogue Bentaygalta Ayacataan. Matkaa kertyi yhteensä 17 km ja vertikaalista nousua n. kilometri. Aikaa kului reilu 4 tuntia, eikä juurikaan tarvinnut juoksuaskeleilla tehostaa.

Erään lepopäivän pyörälenkin aikana Sorian nousun alapuolella Teemu huomasi tutun näköisen hahmon pyöräilevän vastaan. Tarkempaa tuttavuutta tehdessä paljastui, että viime vuoden leirillä mukana ollut tuttu kaveri oli sattumoisin samaan aikaan leireilemässä, ja yhteystietojen vaihdon jälkeen sovittiin yhteisestä lenkistä saaren rankimmalle nousulle, joka tunnetaan nimellä Valley of the Tears.

Välillä piti viettää aktiivista lepoa, jotta kroppa pääsee palautumaan.

Aikaisemmilta vuosilta jo erittäin tutuksi tullut tiestö tarjosi hyvin vähän tasamaa-etappeja, joten leirillä suurien kilsamäärien sijaan pääosaa näyttelivät nousumetrit. Suurimmista yksittäisen lenkin nousumetreistä vastasi lenkki joka vie nousulle mikä tunnetaan nimellä Valley of the Tears(GC-606). Tämän reitin nimikkonousu on kaikessa raatelevuudessaan 12km pitkä, ja sen nousemiseen Tommi, Christer sekä Teemu käyttivät hieman yli tunnin. Nousu lähti liikkeelle GC-210 -tieltä kolmen ja puolen tunnin ajon jälkeen, ja ensimmäiset pari kilometriä olivat seinäjyrkkää nousua, jonka jälkeen oli pieni siirtymä kohti ainoaa huoltopaikkaa reitillä. Kolmikko oli hoitanut huollon edellisessä San Nicolaksen kylässä, joten tarvetta pysähdellä ei nousun alettua ollut. Ja vaikka pojat välillä miettivätkin taksin tai ruumisauton tilaamista, hammasta purren jatkettiin lihasvoimin eteenpäin. Lenkki saavutti lakipisteensä 1400 metrissä GC-60 tiellä ja lasku takaisin Maspalomakseen alkoi. 

 

Lenkin ajoitus sattui mainiosti kohdilleen, joka saatiin huomata El Toscon kylän jälkeen, kun juuri ohitettu vuohipaimen vapautti vuohet aitauksestaan ja lauma heinäformuloita lähti jahtaamaan trioa, kuitenkaan saavuttamatta vimmatusti karkuun polkevia pyöräilijöitä.


Saaren tarjoamien mahtavien pyöräilyelämysten jälkeen olikin aika pakata matkalaukut ja suunnata koti-Suomeen, mutta vahva tunne jäi kaikille siitä, että saarella tullaan vielä näkemään ACT:n värejä tulevaisuudessa. 

Takaisin Kuulumiset pääsivulle